100 parasta Lontoo

Tänä syksynä löysin kauan kadoksissa olleen harrastuksen, kirjastossa koluamisen. Hankin uuden kirjastokortin ja kas, olenkin käynyt taas kirjastossa useampaan oteeseen.

Parasta on kun saa rauhassa kierrellä hyllyjen välissä tutkimassa eri opuksia ja mukaan tarttuu välillä mitä ihmeellisimpiä kirjoja joita en ehkä edes avaa vaikka kuitenkin raahaan ne kotiin saakka. Noh, pääasia et niistä saa sen hetkellisen ilon tunteen että nytpä alan esim tekemään koruja (jewelry making for dummies) tai alan tekemään itse tauluja (näin maalaat oman taulun). Mutta välillä löytyy myös opuksia jotka luen alusta loppuun jo muutamassa päivässä ja tällainen löytyi siis tällä viikolla, 100 parasta Lontoo.

Olemme lähdössä Lontooseen keväällä ja tarkoituksenani ei varsinaisesti ollut lainata mitään matkaopusta, kun kotoakin löytyy jo muutama, mutta tämä olikin virkistävän erilainen!

Olemme käyneet Lontoossa jo aiemmin pariin otteeseen ja rakastuin kaupunkiin täysin. Kaikki perus Big Benit on kuitenkin nähty ja toki netistä selvittelemälläkin löytyy paljon vinkkejä, mutta tämä kirja oli tarkoitettu nimenomaan niille jotka ovat nämä perushommat nähneet ja kaikki hyvät ja vähän erilaisemmatkin vinkit on koottuna samoihin kansion. Kirja on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja kauniita kuvia. Kirjan sivutkin on miellyttävää paksumpaa materiaalia eikä mitään virsikirjansivuja, joita jotkin oppaat tuppaavat mustavalkoisine kuvineen olemaan.

Kirjassa esitellään siis eri hintaisia ja maalaisia ravintoloita, shoppailupaikkoja, kahviloita ja hotelleja. Aluksi mietitytti julkaisuvuosi (2012) joka vaatii tietenkin sen, että netistä täytyy varmistaa osan paikkojen olemassaolo, mutta ainakin tähän mennessä kaikki omasta mielestä mielenkiintoiset näyttäisivat olevan ihan life and well.

Oppaan kirjoittaja Mikko Takala on matkailuun ja ravintoloihin erikoistunut toimittaja, joka on julkaissut useita matkaoppaita, keittokirjoja ja toimittanut television ruokaohjelmia. Takalan intohimo Lontoota kohtaan paistaa kirjan sivuilta. Kirjassa esitellyt paikat eroavat oikeasti niistä perusoppaiden paikoista tai sitten ne on vaan niin kivasti esitetty värikkäine kuvineen. Tai miltä kuulostaa Sohon salainen teehuone, joka on sisustettu kauttaaltaan (tarjoilijoita myöten) 40-luvun teeman mukaisesti ja gramofonista soi 40 -luvun jazz ja swing. Tai tilpehöörikauppa Maiden josta saa kaikkea mitä et tiennyt edes tarvitsevasi (kuten kirjassa todetaan "vain huumorintajuton zombie voi poistua Maidenista ostamatta mitään"). Tai kirjakauppa josta saa pelkästään kokkauskirjoja ja kaupan takaosassa on kirjojen kirjoittajia kokkaamassa ja ruokia pääsee maistelemaan. Tai Boxpark, useasta eri rahtikontista koottu "ostoskeskus", josta löytyy paljon kivoja lifestyle brändejä, kahviloita, ravintoloita ja gallerioita. Tai mistä löytyy oikeasti kaupungin parhaimmat fish & chipsit... Mielenkiintoisten paikkojen lista on pitkä ja suosittelen ehdottomasti tutustumaan kyseiseen opukseen mikäli on Lontooseen matkalla ja haluaa löytää jotain erilaista.

Loppuun vielä Takalan sanoja lainatakseni:

 ”Lontoo on kallis, likainen, meluisa ja hektinen, 

mutta silti se on maailman

paras kaupunki, jonne on päästävä vähintään muutamankerran vuodessa"

Vihdoin se löytyi!

Kävimme viime viikonloppuna Ornamon joulumyyjäisissä Kaapelilla ja silmiimme osui jotain erittäin mieluista, jo yli kaksi vuotta olohuoneen seinälle etsimämme taulu oli vihdoin löytynyt!

Ornamo Design joulumyyjäiset 2016

Taululle oli kriteerit jotka ei meinanneet millään täyttyä. En halunnut että taulu/juliste on perinteinen sisustusjuliste johon kyllästyy hetken kuluttua. Halusin että kuvassa olisi joku ajatus taustalla ja että se olisi myös jonkun taiteilijan tekemä. Vaihtoehtona olisi voinut myös olla jonkun nuoren taiteilijan öljyvärimaalaus. Mutta kun ei osunut millään mitään mieluista vastaan vaikka kuinka yritin etsiä. Mietin jo pitkään tilata jotain Desenio.fi:n tarjonnasta. Oikeastaan olen ajoittain plärännyt heidän sivuja jo yli vuoden ajan.  Kuvat ovat periaatteessa kivoja, mutta jokin niistä jäi vaan uupumaan. Se oli nimenomaan se ajatus/tarina siellä kuvan taustalla jotka niistä kuvista puuttui kokonaan.

Mutta kun näimme Teemu Järvi Illustrationin myyntipisteen tajusin kohdanneeni "perfect matchin". Kuvat ovat siis luonto/eläin aiheisia;

Teemu Järvi Illustration

Taiteilijaa kuvataan hänen omilla verkkosivuillaan (http://www.teemujarvi.com/fi/) näin:

Teemu Järvi on luontoaiheisiin erikoistunut taiteilija ja muotoilija. Järven eräaiheiset työt kattavat laajan kirjon taidegrafiikkavedoksista kirja- ja lehtikuvitusten kautta käyttöesineisiin sekä erilaisiin konsepteihin.

Jokainen työ kumpuaa tekijänsä vuosien varrella kertyneestä syvästä luontokokemuksesta: suuren osan vuodestaan metsässä ja vesillä viettävä Järvi tuntee suomalaisen villielämän vivahteikkaat piirteet. Perinteisillä työskentelytavoilla kuten ruokokynällä syntyy tuotteita, jotka rakentavat sillan kiireisestä urbaanista arjesta ikiaikaiseen, rauhoittavaan luontoon.

Järven taideteokset ja tuotteet syntyvät käsityötä painottavilla menetelmillä ja monet työvälineet sekä kuviensa mallit Järvi kerää tai pyytää itse. Järven työt keskittyvät kaiken alkulähteeseen eli ihmeellisen monimuotoiseen luontoon, joka köyhtyy huolestuttavaa vauhtia ihmisen toimien seurauksena

Hei jee, tämä vaikutti lupaavalta. Pidin todella paljon miltei kaikista kuvista joita myyjäisissä oli esillä, mutta eniten silmää miellytti kuitenkin kuva nimeltä kinastelevat korpit (liekkö myös erittäinkin kuvaava meistä pariskuntana :D). Kuvassa on kyllä myös muutakin ideaa taustalla:

Ferdinand von Wrightin vuonna 1886 maalaama Taistelevat metsot on suomalaisten rakastetuin eläintaulu. Kamppailu ei kuitenkaan ole metsojen yksinoikeus vaan muutkin eläimet ottavat yhteen metsien siimeksessä ja vesien kätköissä. Vanhan mestarin työtä kunnioittava MESTARIN HENGESSÄ julistesarja marssittaa estradille uusia taistelupareja. 

Jokaisesta myydystä julisteesta viisi euroa lahjoitetaan luonnonsuojelutyöhön. Ensimmäisen eläinparin lahjoitmuskohde on Luonnonperintösäätiö.

Siis kuinka loistavaa! Ensinäkin kyseessä on mielenkiintoinen tekijä. Lisäksi se on kunnianosoitus taistelevat metsot taululle, se on painitettu ympäristöystävälliselle mattapaperille ja siitä lahjoitetaan vielä osuus luonnonsuojelutyöhön. Siis ei voi tulla kun hyvä mieli ostaessa ja seinään ripustaessa!

Juliste oli pakattu kauniiseen pahvirullaan

Ja siinä se on seinällä :)

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Teemu Järven valikoimaan. Nettisivuilta löytyy verkkokauppa ja jälleenmyyjät. Itseä kiinnostaisi kovasti myös Teemun taidegrafiikka vedokset. Tässä kohtaa tuollaista isompaa kuvaa 100 x 70 kokoisena joka meillä on  ei ainakaan suoraan saanut tilattua taidegrafiikkana ja toki ovathan ne arvokkaampia, mutta ehdottomasti voisin ajatella ostavani pienempänä jonkun kuvan jossain vaiheessa seinällemme.

Että sellainen silmäämiellyttävä löytö tuli tehtyä.

Aurinkoista viikonloppua! :)

Klassarinkierros Nuuksiossa

Suomen 99. Itsenäisyyspäivä valkeni aurinkoisena, mutta kylmänä, pakkasta oli liki 10 astetta, joka on tähän mennessä vuotta sieltä korkeimmasta päästä.

Päätimme lähteä Nuuksioon kiertämään Klassarinkierroksen (retken lähtöpiste Valklammentie, Vihti). Kierros on n.4 km mittainen. Nuuksion muut vastaavat lyhyemmät reitit, esim Haukankierros 4 km, tuppaa olemaan vapaapäivinä usein todella ruuhkainen ja saa kulkea peräkanaa jonossa polulla. Tämä ei välttämättä ole se kokemus jota lähden kansallispuistosta etsimään. Samasta osoitteesta (Haukkalampi, Espoo) lähtevä Korpinkierroksen 8 km lenkki taas on kiva kun pääsee polun alkuruuhkista eroon (polku on alkupäästä yhteinen Haukankierroksen kanssa, mutta erkanevat sitten toisistaan), mutta pienen flunssan ja pakkasen tuoma yhdistelmä ei nyt tällä kertaa innostanut tähän suoritukseen. 

Klassarinkierros löytyy tosiaan Espoon sijaan Vihdin länsiosasta.Noin neljän kilometrin mittainen reitti kiertää Kurjolammen ympäri. Eväitä voi poiketa syömään reitin varrella sijaitsevan Saarilammen tulipaikalle. Maastoltaan Klassarinkierros on suht helppo ja reittimerkintänä on vaalean violetti salmiakkiruutu puiden kyljessä.

Lähdettiin Valklammen parkkipaikalta suoraan suunnistamaan reitille opasteiden mukaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut parempi kiertää reitti toiseen suuntaan, eli lähteä tallustelemaan sitä tietä takaisinpäin jota pitkin juuri ajelimme paikalle ja sieltä etsiä reittiopasteet eli kiertää reitti ns. väärinpäin. Näin kävelyä olisi tullut n.3 km ennen taukopaikkaa ja vähän päälle kilometri sitten loppureissua, koska nyt tuntui että taukopaikka tuli vähän liiankin äkkiä. Tosin ilma oli tällä kertaa pakkasesta niin kirpsakka ettei kuuma kaakao tehnyt yhtään huonoa siinäkään kohtaan. Mutta ensi kertaa ajatellen täytyy muistaa tämä asia. 

Ilma oli tosiaan kylmä, mutta aurinkoinen. Polut olivat osittain jäässä, mutta kuitenkin siten että koko matka oli suht helppokulkuista. Reitillä oli paljon pitkospuita joita pitkin pääsi kulkemaan helposti. Reitti kiemurteli ensin vihreässä metsässä ja johti sitten lammen reunaa seuraamaan. Kurjolampi näkyi olevan jo paikkapaikoin paksussa jäässäkin ja näkyi siellä jo luistimien jälkiäkin, itse en kyllä olis vielä tässä kohtaa olisi uskaltanut jäälle luikkailemaan. Uimahullu koiramme oli ihmeissään kun ei päässytkään uimaan ja kipitti rannan jäätä edestakaisin ihmeissään.

Onneksi tätä järkytystä päästiin pian helpottamaan tulentekopaikalle, jossa ystävällinen retkieväitään syövä kanssaihminen tarjosi tälle pettyneelle vesipedolle nakin :D 

Nakin ja kaakaoiden jälkeen matka jatkui. Loppumatkasta oli hieman enemmän nousujakin ja maasto muuttui hetkittäin kallioisemmaksi tuoden mieleen Sipoonkorven kansallispuiston maaston. Mutta kaikkinensa reitti oli kyllä huomattavasti tasaisempi ja helppokulkuisempi kuin Sipoonkorven (joka ei kyllä huono sekään). Näin talvella helpotti kuitenkin kulkemista kun ei tarvinnut kovin paljoa laskeutua tai nousta liukkaita mäkiä.

Reitti sopii mielestäni todella hyvin nimenomaan talvireippailuun. Keväällä ja syksyllä ehkä vähän turhan lyhyt, mutta nyt oikein toimiva. Lisäksi kun aurinko laskee jo näin joulukuussa kolmen jälkeen niin pidemmille retkille tulee ehdottomasti lähteä aikasemmin ja varata aikaa jotta kerkiää rauhassa kävelemään. Reitin pituudeksi määräytyi lopulta 4,7 km ja aikaa kului kaksi tuntia. Olimme pelipaikoilla yhdeltä eli kerkisimme juuri rauhassa kiertämään ennen pimeäntuloa.  

Reitti on kyllä tosi hyvä kun haluaa Nuuksioon, mutta haluaa välttää pahimmat ruuhkareitit. Tulentekopaikalla oli muutama ihminen ja vastaan tuli pari eli tosi rauhassa sai käyskennellä. Peukku tälle reitille!:)

Edullinen keittiöremontti

Kun muutimme asuuntoomme pari vuotta sitten, teimme pintaremonttia asunnossamme, mutta keittiö jäi osittain remontoimatta. Uusimme silloin vain tasot ja altaan,  koska aiemmat olivat tosi ryöttäsessä kunnossa. Myös lieden ja liesituulettimen uusimme samalla. Keittiönkaappien rungot ja ovet olivat kuitenkin hyvälaatuiset joten päätimme jäädä miettimään mitä niille tehdään, uusitaanko vain kaikki ovet vai purammeko kuitenkin koko keittiön jossain vaiheessa.

Pari vuotta sitten vierähti punaisia alakaappeja katsellen. Jonkun mielestä ne voivat olla kivat ja pirteät, mutta väri ei vaan käynyt yksiin muun asuntomme kanssa vaikka kuinka yritin pienillä keittiön sisustustavaroilla tilannetta pelastaa. Punainen oli kuitenkin pinta-alaltaan niin massiivisessa roolissa.

Kun mitta tuli vihdoin täyteen nyt syksyllä ja "aloin näkemään vain punaista", rahallinen tilanne oli sellainen että mihinkään massiiviseen remonttiin ei ollut rahkeita.

Kriittisimmät kohdat keittössä olivat siis punaiset alakaapit ja välitilan laatoitus. Esimerkiksi liesituulettimen alta puuttui kokonaan yksi laattarivi, mutta väli oli sellainen ettei siihen uuttakaan riviä olisi mahtunut. Saumaukset oli tehty todella suttuisesti ja muutoinkin laatat näyttivät tosi ikäviltä ja niitä oli vaikea pitää puhtaana. (kuvien laatu ei päätä huimaa, kun tällä hetkellä täytyy tyytyä kännykän kameraan, toivon mukaan saan uuden järjestelmäkameran kadonneen tilalle pian)

Vanha keittiö

Kaappien etulevyjen kokonaan vaihtaminen ei myöskään tullut kysymykseen rajallisen budjetin vuoksi. Mikä siis neuvoksi?

Kovan tavoitteellisen inspiroitumistilan ja googlailun tuloksena löysin Dc-Fix muovin ja väli- ja märkätiloihin tarkoitetut rosterin -väriset levyt.

Koska yläkaapit olivat vaalean harmaat ja ne kävivät muuhun asuntoomme hyvin, päätin että muovitamme vain alakaapit. Väriksi valikoitui korkeakiilto musta. Muoveja saa nykyään monestakin eri paikasta, mutta hinta saattaa vaihdella hurjasti. Esim rautakaupoissa hinnat saattavat olla tuplat verrattaen esim Etolaan josta itse päädyin ostamaan muovit. Tavara ostetaan rullissa ja mitattuani muovin tarpeen ostin useita eri levyisiä rullia. Hinnaksi tuli n.60 euroa.

Mattamustakin olisi ollut kiva, mutta kannattaa miettiä minkälaiseen tilaan sitä laittaa. Koska keittömme on melko pieni ja pitkulaisen muotoinen, matta -väri syö kaiken valon tehden tilasta pienen ja tunkkaisen oloisen. Korkeakiilto kun taas heijastaa valoa niin vaikka väri on niinkin hallitseva kuin musta, se ei syö kaikkea elävyyttä tilasta.

Dc-fix muovi on kuin kontaktimuovia ja sen asentamiseen löytyy joitain videoita esim Youtubesta ja muovia myyvien yritysten sivuilta. Asentamiseen tarvitaan vain iloista mieltä (=pitkää pinnaa) ja jonkinlainen lasta joka ei ole terävää materiaalia jotta se ei riko muovin pintaa. Hauskuus ilmenee siinä, että muoviin tulee asentaessa helposti ilmakuplia joita tulee tasoittaa lastalla. Mutta jos pinta-ala on laaja niin kuplia kerkiää tulemaan jo toiseen reunaan kun toinen on juuri tasoitettu. Onneksi muovi on sellaista että sitä pystyy varovasti irroittamaan ja tekemään tasoituksen uudelleen. "Virallisissa" ohjeissa sanotaan, että liimaus aloitetaan keskeltä ja lastalla viedään reunoille päin. Mutta kun pääsee työn touhuun tuli meillä kyllä laitettua muovi vähän niinkuin se nyt sattui parhaiten menemään.

Ostimme muovisen isomman lastan Prisman remontointiosastolta, mutta muutamia ovia muovitettuamme totesimme lastan olevan aivan liian lötköä materiaalia jolloin se ei tasoittanut ilmakuplia riittävästi. Kun emme muuta keksineet, otimme kirjahyllystä ohuen n. A4 kokoisen kirjan ajamaan lastan sijaa ja johan alkoi sujumaan! Ja on todella plussaa jos laittajia on kaksi, yksin laitto onnistuu, mutta on huomattavasti paljon vaikeampaa (muovitin meinaan muutaman laatikon yksikseni ja muutama hius saattoi kärähtää päästä sinä aikana).

Eli muovien laitto onnistuu kyllä ja niistä tuli todella kivan näköiset, mutta vaatii kylmähermoista ihmistä joka jaksaa niiden kanssa tuhertaa. Alakaappien laitto onnistui siis kuitenkin hyvin, mutta ehkä vähän itku olisi päässyt jos olisimme päättäneet muovittaa myös yläkaapit! Eli hyvä näin ja lopputulos oli oikein silmää miellyttävä. Lisäksi täytyy muistaa edullisuus, en tiedä oltaisiinko saatu edes yhtä ovea kokonaan uusittua tuolla kuudellakymmenellä eurolla, eli kun jaksaa nähdä vähän vaivaa niin se kyllä palkitsee!

Huom. vinkki vitonen! Aloita muovitus sellaisesta kaapista joka ei näy silmään ensimmäisenä, eli esim taaimmaisesta/reunimmaisesta. Tämä siis koettu kantapään kautta!:D

Välitilan levyt päädyimme ostamaan IKEAsta. Yksi levy maksoi n.34 euroa ja meidän keittiön levyihin meni n. 130 euroa. Näitäkin löytyy useasta eri paikasta usean eri hintaisena. Lisäksi meidän piti ostaa pistosaha, sekin tosin onneksi löytyi helposti samasta paikasta. Eli levyt ostetaan kaikki samankokoisina jolloin ne täytyy sahata mittojen mukaan oikean kokoisiksi. Sen jälkeen ne liimataan vahvalla liimalla (esim veneliima tms. kysy rautakaupasta apua) kiinni suoraan kaakelien päälle. Tällöin luonnollisesti kaakelien tulee olla hyvin puhdistetut, likaiseen pintaan ei mikään tartu hyvin kiinni. Sitten silikonilla/saumausaineella reunat tarpeen mukaan. Eli esim altaan lähettyviltä täytyy saumata ainakin alareuna ja kaikki sivusaumat / reunat hyvin kosteutta ajatellen. Muutoin aika sen mukaan mikä kohta näkyy tai mihin on jäänyt näkyviä rakoja.

Vanha keittiö ja leikattu välitilanlevy odottomassa paikalleen liimaamista

Kokonaisuudessaan siis suht helppo remontti jonka tällainen keskinkertainen remontoija -pariskunta sai aikaiseksi toteutettuta ihan ok lopputuloksin. Ja tattadaaaa, tässä lopputulos;

Mielestäni keittiö on NIIIN paljon parempi ja toi väreillään ryhtiä koko asuntoon. Näin saimme siis tosi edullisesti koko keittiömme ilmeen muutettua, ilman että piti repiä mitään maantasalle tai koskea muutoin märkätilojen eristeisiin, laatoittaa uudelleen tms.

Eli jos viitseliäisyyttä löytyy, suosittelen vastaavanlaista remonttia lämpimästi! Kukkaro ja silmä kiittää :)

Sekaisin viherkasveista

Mua vaivaa viherkasvi kuume! En tiedä mistä tää tuli, mutta pahenee koko ajan. Järkytyksekseni tajusin yks päivä ettei meiltä löydy yhden yhtäkään kasvia muualta kuin parvekkeelta. Joskus on ollut muutama, mutta oon onnistunut tappamaan jopa anopinkielen. Ja ilmeisesti se on käytännössä lähes mahdotonta. Mutta nytpä päätin että musta tulee megalomaaninen kukkien hoitaja. Ja löin itelleni kukkien kastelupäivänkin jo lukkoon. Se on JOKA tiistai. Eli nyt oli käyty sopimusneuvottelu itseni kanssa.  Lisäksi huonekasvit puhdistavat sisäilmaa ja vaikka meillä ei mitään ongelmaa sen suhteen olekaan, kuulostaa tämäkin aspekti ihan hyvältä.

Vihekasvikuumeen huippu saavutettiin pari aamua sitten kun pläräilin Styleroomia ja päädyin katselemaan kuvia eräästä yksiöstä, jossa oli mielestäni toteutettu aivan nerokasta tilasuunnittelua.  Olen aina ollut viehättynyt kekseliäistä tilaratkaisuista ja mitä kaikkea pieneen tilaan voidaankaan keksiä asunnon toimivuuden parantamiseksi. Eli olen niinsanotusti tehokkaiden neliöiden fani. Vaikka itse asutaan kolmiossa on tämäkin aika kompaktin kokoinen. Ja joskus yksin asuessani olen asunut jopa 17 neliön asunnossa jolloin kaikki näppärät ideat oli tervetulleita. Ehkä se onkin aikanaan ollut alkusysäyksenä tälle intoutuneisuudelle asiaa kohtaan. Tai sitten se oli se IKEAn myymälän valmis yksiö jota oli aina niin ihana mennä katselemaan ja päivittelemään miten pieneen tilaan "voikinsaadakinmahtumaankaikkea". Ja joo, kyllä mä sitä itseasiassa edelleenkin käyn katselemassa. No mene ja tiedä mistä tämä asiaa kohtaan kumpuava kiinnostus kumpuaa, mutta näitä yksiön kuvia katsellessani mietin toki näitä nerokkaita tilaratkaisuja ja silmää miellyttävää sisustusta, mutta siinä samalla mietin että onpas asunto muutoinkin ihanan kodikkaan näköinen että mistähän se johtuu ja sitten se jysähti taas, ne on ne viherkasvit!

Tässä muuten linkki kyseiseen juttun, kannattaa käydä inspiroitumassa!:)

http://www.styleroom.fi/album/59048-muutoksia-yksiossa

Sitten tuumasta toimeen. Aloin kuumottelemaan alkuun tuttavia josko heiltä irtoais vaikka muutama pistokas mulle. Ihan siltä varalta että jos ostan nyt kaikki uutena niin vaikka tein kukkien kestittämissopimuksen itseni kanssa niin kamalaa laittaa monta satasta kukkiin JOS (tätähän ei siis tapahdu) unohdan niitä kastella.

Nyt oonkin jo saanut sovittua muutamasta vihertyypin muutosta meille lähiaikoina, mutta en malttanut odottaa ja päätin marssia läheiseen kukkakauppaan ja ostaa alkuun nyt edes yhden meille. Ja tässä se nyt on tattadaa...

(älkää kysykö mikä kukka, en enää muista, mutta kastelu JOKA tiistai ja lannoitus ja isompaan ruukkuun istutus ensi keväänä. Huomaatteko, on tää jo kuitenkin puolivoittoa, että hoito-ohjeet hallussa vaikka nimi ei nyt heti muistukaan mieleen) Mutta sanonpa vaan, kyllä tuli asunnosta heti viihtysämmän näkönen!

Että kaikki vaan nyt viherkasviostoksille, piristää kummasti keskellä kaamosta!

Hylly vanhasta laatikosta

Pidän kovasti siitä, että vanha tavara herätetään henkiin ja mahdollisesti myös kokonaan uuteen käyttötarkoitukseen. Tarvitsimme pienen hyllykön keittiöön ja löysimme hauskan idean, vanhaan laatikkoon tehty hylly!

Laatikkon sisäpuolelelle on siis lisätty vain kaksi laudan pätkää hyllyiksi, sisäosa maalattu valkoiseksi ja ulko-osa on käsitelty samalla Osmo Colorin puuvahalla jolla myös aiemman postauksen Tv-taso. Sitten vain seinään kiinni ja uniikki ja uusiokäyttöinen hylly on valmis!:)

DIY Tv-taso

Etsittiin pitkään kotiin TV-tasoa joka ei näytä samanlaiselta laatikkomaiselta hökötykseltä jota kaikissa kaupoissa myydään. Kolusin myös lukuisia verkkosisustuskauppoja. Vaan eipä löytynyt. Tärkeimpänä kriteerinä oli että taso näyttäisi hieman edes rouheammalta ns.industrial -henkiseltä. Selailtiin miehen kanssa erilaisia sisustusblogeja ja sitten se iski verkkokalvolle, teemme TV -tason itse tiilistä ja puu / mdf -levyistä! Netistä ei kuitenkaan suoraan löytynyt sellaista versiota joka palvelisi meidän käyttötarkoitustamme joten täytyi alkaa miettimään miten sellaisen toteutamme. Tärkeintä oli tottakai että TV mahtuu kunnolla tason päälle. Blogeissa monet olivat tehneet jalat vain yhdestä tiilestä, mutta sellaisesta ei olisi tullut tarpeeksi syvä jotta tv mahtuisi hyvin päälle. Toinen ongelma oli se, että yksi kerros tiiliä välikerrokseen ei riittäisi taas korkuudeltaan tulevalle vahvistimelle ym. laitteille. Ratkaisimme ongelman siis näin:

1. Tiiliä yhteensä 12 kpl joista alakerrokseen "jaloiksi" kaksi peräkkäin eli alakerroksern yhteensä 8 tiiltä. Tillet löytyivät omasta takaa, mutta maksavat rautakaupoissa alle euron kappale muistaakseni.

2. Laitoimme kaksi tiiltä peräkkäin ja mittasimme tulevan tasomme syvyyden. Kaksi tiiltä peräkkäin oli  yht. 54 cm ja halusimme tasosta 150 cm pitkän

3. Marsimme Bauhausiin ja ostimme tammitasoa 3 metrin pätkän joka sitten sahauspalvelussa puolitettiin ja molemmista levyistä tehtiin 54 cm syvä. Näin meillä oli oikean mittaiset levyt tiilien kanssa

4. Koska levyt olivat täyspuuta (mdf levyt olis olleet hieman edullisempia) tuli ne käsitellä joko lakalla tai  vahalla. Tammihan on hieman sellaista hieman  kellertävää ja lakalla ei oltas saatu haluttua lopputulosta joten ostimme vaaleinta puuvahaa jolla sitten käsittelimme molemmat tasot. Vahaus oli tosi helppoa kun vilkas vaan ohjeita purkista ja niistä tuli just oikean väriset! Vahana käytimme Osmo Coloria.

5. Vahauksen kuivettua ei muuta kun kasaamaan ja taso on valmis!

Helppoa kuin mikä eikä tullut kovin kalliiksikaan. Samaa ideaa olemme kopioineet jo muuallekin, esim rakentaneet taloyhtiömme kellaritilaan hyllyn tiilistä ja vanhoista hyllynlevyistä. Tässä on vaan mielikuvitus rajana!:)